Minulta kysyttiin, että mittee se viärinoppiminen tarkottaa ja mistee se tulloo? En osanna vastata, joten piätin kirjottoon tänne ja kysyä asioo viisaammilta, joten asiasta tietävät vastatkee herran tähen tähän tiijustelluun.
perjantai 26. elokuuta 2011
torstai 25. elokuuta 2011
Väärinoppimisen päivillä poikkitaiteellisesti törmäillen
Sydänsyksyn kaamoksen valossa pidettävä väärinoppimisen päivät on taidekasvatuksesta ja kasvatuksen taiteesta kiinnostuneiden yhteinen oppimisseikkailu. Hotelli Rantapuiston merenrantaviikonloppu Helsingissä tarjoaa yhdessäoloa, yllättäviä käänteitä, puheita ja porinoita. Valoisien verstaiden voimavirtaa tanssin, draaman, musiikin, sirkuksen, sosiaalisen median ja ohjaajuuden hehkussa. Päivien kattavana teemana on Taidelähtöiset menetelmät vertaisoppimisessa.
Oman ohjaajaosaamisen jakamista ja päivittämistä
Itselle tutuimman harrastusalan verstaassa ainoat ”oikeat” tavat oppia ja ohjata saavat kyytiä. Alan uusimpia suuntauksia ja osallistujien vuosien varrella kertynyttä hiljaista tietoa yhdistelemällä lisätään iloa oppimiseen ja luodaan uutta ohjaamiskulttuuria.
Kurkistuksia naapuriverstaisiin
Lisäsytykkeitä omien ohjaamis- ja oppimisrutiinien kulottamiseen hankitaan vierailemalla kahdessa itselle vieraamman harrastusalan verstaassa. Poikkitaiteellisen törmäilyn jälkeen palataan omaan tuttuun kotipesään sulattelemaan nähtyä, kuultua ja koettua.
Ynnä muuta
Verstastyöskentelyn ohessa kokoonnutaan kuuntelemaan punnittua puhetta Isoon pajaan ja viettämään iltaa Sylttytehtaalle.
Osallistumismaksu 70 €, majoitus 30 €. Houkuttele mukaasi kolme muuta, saat itsellesi tai ryhmällesi 70 €:n alennuksen.
Ilmoittautuminen yllä olevasta linkistä tai puhelimitse 09-58406250.
Tervetuloa !
OPINTOKESKUS KANSALAISFOORUMIn väki
Sydänsyksyn kaamoksen valossa pidettävä väärinoppimisen päivät on taidekasvatuksesta ja kasvatuksen taiteesta kiinnostuneiden yhteinen oppimisseikkailu. Hotelli Rantapuiston merenrantaviikonloppu Helsingissä tarjoaa yhdessäoloa, yllättäviä käänteitä, puheita ja porinoita. Valoisien verstaiden voimavirtaa tanssin, draaman, musiikin, sirkuksen, sosiaalisen median ja ohjaajuuden hehkussa. Päivien kattavana teemana on Taidelähtöiset menetelmät vertaisoppimisessa.
Oman ohjaajaosaamisen jakamista ja päivittämistä
Itselle tutuimman harrastusalan verstaassa ainoat ”oikeat” tavat oppia ja ohjata saavat kyytiä. Alan uusimpia suuntauksia ja osallistujien vuosien varrella kertynyttä hiljaista tietoa yhdistelemällä lisätään iloa oppimiseen ja luodaan uutta ohjaamiskulttuuria.
Kurkistuksia naapuriverstaisiin
Lisäsytykkeitä omien ohjaamis- ja oppimisrutiinien kulottamiseen hankitaan vierailemalla kahdessa itselle vieraamman harrastusalan verstaassa. Poikkitaiteellisen törmäilyn jälkeen palataan omaan tuttuun kotipesään sulattelemaan nähtyä, kuultua ja koettua.
Ynnä muuta
Verstastyöskentelyn ohessa kokoonnutaan kuuntelemaan punnittua puhetta Isoon pajaan ja viettämään iltaa Sylttytehtaalle.
Osallistumismaksu 70 €, majoitus 30 €. Houkuttele mukaasi kolme muuta, saat itsellesi tai ryhmällesi 70 €:n alennuksen.
Ilmoittautuminen yllä olevasta linkistä tai puhelimitse 09-58406250.
Tervetuloa !
OPINTOKESKUS KANSALAISFOORUMIn väki
keskiviikko 17. elokuuta 2011
Syksyn kajoa
Hieno kesä valuskelee joidenkin harmiksi ja toisten iloksi muistojen maisemiin. Viimeisten kesärippeiden kaihossa pulpahtaa lämpimästi silmiini Hannele Hakalan aforismi.
Mies lakaisee asfalttia, tulta iskee luuta, pihahtelee hiki iholla,
kompostiin kesä kolisten katoaa.
Nurmella, aivan liki, syksy nostelee salsahameensa helmoja
tuulen tanssikäsi jo uumallaan.
Vaikka kesä ilmojen puolesta olikin lenseä, traagiset tapahtumat maailmalla pistivät miettimään ihmiseksi tulemisen ja ihmisenä olemisen ankaraa draamaa. Onko meillä osaa tai arpaa näissä elämisen surullisissa kohtauksissa, joissa todellinen katharsis jää toteutumatta. Mistä se viha tulee ja miksi. Kuinka paljon ns. sivistyneet sivilisaatiot kantavat sisällään patoutunutta ihmisyyden irvikuvaa, ja missä kaikkialla, ja miten, se vielä purkautuukaan?
Filosofi Eero Ojanen sanoo sivistys.net -verkkosivuilla, että sivistystyöhön kuuluva ihmistä kunnioittava asenne on estänyt kauheuksien laajempaa toteutumista muiden muassa antamalla ihmisille paikkoja yhteisössä. Niinpä. Mutta mihin ne pahuutta suitsivat, ihmisyyttä kunnioittavat ja entistäkin tarpeellisemmat sivistyksen paikat ovat meiltä markkinamörkölästä kadonneet? Voisimmeko me, sivistystyöläiset, tehdä jotakin näiden tilojen uudelleen löytämiseksi ja takaisin valtaamiseksi?
Väärinoppimisen päivillä nähdään - pimeästä pehmenneinä - kolmen kuukauden perästä.
Mies lakaisee asfalttia, tulta iskee luuta, pihahtelee hiki iholla,
kompostiin kesä kolisten katoaa.
Nurmella, aivan liki, syksy nostelee salsahameensa helmoja
tuulen tanssikäsi jo uumallaan.
Vaikka kesä ilmojen puolesta olikin lenseä, traagiset tapahtumat maailmalla pistivät miettimään ihmiseksi tulemisen ja ihmisenä olemisen ankaraa draamaa. Onko meillä osaa tai arpaa näissä elämisen surullisissa kohtauksissa, joissa todellinen katharsis jää toteutumatta. Mistä se viha tulee ja miksi. Kuinka paljon ns. sivistyneet sivilisaatiot kantavat sisällään patoutunutta ihmisyyden irvikuvaa, ja missä kaikkialla, ja miten, se vielä purkautuukaan?
Filosofi Eero Ojanen sanoo sivistys.net -verkkosivuilla, että sivistystyöhön kuuluva ihmistä kunnioittava asenne on estänyt kauheuksien laajempaa toteutumista muiden muassa antamalla ihmisille paikkoja yhteisössä. Niinpä. Mutta mihin ne pahuutta suitsivat, ihmisyyttä kunnioittavat ja entistäkin tarpeellisemmat sivistyksen paikat ovat meiltä markkinamörkölästä kadonneet? Voisimmeko me, sivistystyöläiset, tehdä jotakin näiden tilojen uudelleen löytämiseksi ja takaisin valtaamiseksi?
Väärinoppimisen päivillä nähdään - pimeästä pehmenneinä - kolmen kuukauden perästä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)