maanantai 17. lokakuuta 2011

Päivät perutaan

Väärinoppimisen päivät 19.-20.11 joudutaan perumaan vähäisen osallistujamäärän vuoksi.

Pahoittelemme harmia, jota päivien peruuntuminen aiheuttaa niin päivien alustajiksi ja työpajojen vetäjiksi lupautuneille kuin päivien osanottajiksi ilmoittautuneille.Väärinoppimisen päivät olisivat 100 prosenttisella varmuudella olleet antoisa kokemus kaikille osallistujille, mutta nyt meidän ei auta muuta kuin miettiä mikä päivien markkinoinnissa meni pieleen. Lupaamme, että aivan ”oikeaoppisiksi” emme aio tapahtuneesta huolimattakaan ryhtyä, vaan aiomme jatkossakin tarkastella oppimista uudenlaisista, ennakkoluulottomista näkökulmista. Toivottavasti voimme tehdä tätä tarkastelua kaikkien teidän kanssanne, jotka olitte tulossa mukaan Väärinoppimisen päiville.

Terveisin
Opintokeskus Kansalaisfoorumi
Jaakko Rantala
Opintojohtaja

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Ilmoittautumisaika päättyy

No nyt sitten olisi korkea aika ja hetki ilmoittautua.

"Saavuttaa kaikki jumalallisen pätevästi - aatot, suostumukset, vihjeet,kaikki kaunis elämässä - lahjakkuus, hyve, armonanto, pyrkimys saattaa toiset kotiin, olla matkalainen, nousta hyvissä ajoin kulkuneuvoon paikan varaamiseksi, ja aina puuttuu jotakin, juomalasi, tuulenhenkäys, lause, ja elämä tekee sen kipeämpää mitä enemmän nauttii ja keksii."
Fernando Pessoa

perjantai 30. syyskuuta 2011

Raakalautaoppimista

Vietämme Tampereella Isto Turpeisen johdolla tällä erää viimeistä Raakalauta-tapaamista. Päivien epistolaan kuuluu alustus ja keskustelu tanssin ja itsen projektista sekä kenttätöiden esittelyä. Mieleeni kipuaa lämmittävä tunne aidosta kohtaamisen yhteisöstä, jossa yhdessä toisten kanssa jaetaan yhteistä tietoisuutta, yhteisiä unelmia ja joissakin määrin jopa tavoitteita paremmasta arjetastakin.

Tänään ja huomenna ainutkertainen yksilöllisten persoonien joukko jakaa yhdessä jokaisen osallistujan subjektiivisen tunteen välityksellä yhteiset tavoitteet ja mielenkiinnon kohteet. Ryhmä on tullut yhteen tanssipedagogisin motiivein, tavoitteenaan sellaisen sosiaalisen järjestyksen luominen, joka mahdollistaa inhimillisen ja oikeudenmukaisen pienen tai suuren toteutumisen. Jarmo Lehikoinen, yksi joukosta, toteaa miten tanssia usein arvioidaan lopputuloksen, esittämisen perusteella, vaikka suurimman ilon aiheen soisi olevan isossa tai pienessä oppijassa prosessin aikana tapahtuneessa, usein pitkin harppauksin edenneessä kasvussa ja kehityksessä. Jotenkin tuli lohdullinen fiilis.

Raakalautaprosesseihin ja sosiaaliseen koreografiaan tanssinopettamisen työvälineinä voi perehtyä seuraavan kerran Väärinoppimisen päivillä.

torstai 22. syyskuuta 2011

SIVISTYSTYÖTÄ KUR(J)ISTETAAN

Äskettäin uutisoitiin kuinka valtion budjettiriihen varstat takovat muruiksi erityisesti opetuksen kulttuurin hallinnonalaa. Ja että valitettavasti vapaata sivistystyötä aiotaan tällä nuijimislistalla ankarimmin piestä.

Opintokeskusten valtionosuusmääräraha putoaisi 6,9 prosentin leikkauksella lähes 0,9 miljoonalla eurolla. Oletus on, että leikkauksilla rokotetaan eniten opintokerhoja, joiden suoritemäärä ei ole kasvanut vuosikausiin. Johtuen siitä, että ei ole ollut millä kasvattaa. Todennäköistä on, että myös kurssien tuntimäärät sekä laatu- ja kehittämisresurssit pienenevät. Samoin käynee ylläpitäjäliittojen harkinnanvaraisille valtionavuille. Meillä pienemmissä yksiköissä kaavaillut vähennykset halvaannuttaisivat toimintaa tuntuvasti

En arvannut tässä blogissa kirjoittavani näinkin banaalista aiheesta kuin rahasta. En siksikään, koska kaikki värkit ovat nykyään aihetta täynnä. Milloin tahansa avaa minkä tahansa median, (raha)markkinoiden negatiivinen uutisvirta vyöryy ylitsemme. Koko Suomi ja maailma hengittää tai pidättelee henkeään markkinapolkan tahdissa. Ja jossain nurkan takana joku nauraa ja nautiskelee hegemoniansa hurmiossa.

Sivistystyötä ei enää tarvitakaan. Mitäpä sillä. Markkinathan senkin hoitavat. Minne unohtuivat merkitykset kulttuurin, taiteen ja sivistystyön ennaltaehkäisevistä, eheyttävistä ja muista hyötyvaikutuksista. Säästämiseen varmaankin on Suomessa kaikilla aloilla aihetta, mutta toivottavasti juuri kaikista, myös hyötysuhteeltaan vaikuttavinta, järjestöllistä sivistystyötä ei näissä talkoissa kuristeta hengiltä. Jos näin käy, koko kansallisen sivistystyön tähänastinen historia on ollut pelkkää väärinoppimista.

torstai 15. syyskuuta 2011

Väärinoppiminen on sivistymistä sanan varsinaisssa merkityksessä

Käsissäni on Seppo Niemelän uunituore kirja Sivistyminen - Sivistystarve, -pedagogiikka ja -politiikka pohjoismaisessa kansansivistystraditiossa (Snellman-instituutin A-sarja 25/2011).Mielenkiinnolla sukelsin ensimmäisenä kirjan, sivistystä, sivistymistä ja sivistämistä käsitelleisiin lukuihin ja koitin peilata lukemaani niihin maailmoihin, joihin toivon meidän törmäävän yhteisellä väärinoppimisen matkallamme.

Sivistys käsitteenä kuulostaa helposti hieman yläviistosta tulevalta ja pönöttyneeltä (vrt. kansanvalistus, kansansivistys, sivistysvaltio, sivistystoimi, sivistyslautakunta jne.) Olin huojentunut niistä merkityksistä, joita Niemelä pyrki laajaan tutkimusaineistoon viitaten sivistyksen, sivistymisen ja sivistämisen käsitteisiin kytkeä. Melkeinpä kuulosti siltä kuin sivistyminen olisi synonyymi väärin oppimiselle - tai päin vastoin.

Tässä lyhyt määritelmä siitä mitä Niemelä sivistymisellä tarkoittaa: " Modernin sivistyskäsityksen mukaan sivistys on luova prosessi, jossa ihminen omalla toiminnallaan muokkaa itseään ja kulttuurista ympäristöään…sivistys sisältää idean olemassa olevan ylittämisestä ja edistyneemmästä elämänmuodosta. Tällaisena sivistys on muotoutumista, (hahmon) rakentamista, uuden luomista ja parempaan pyrkimistä" ( ks. kirjan sivu 186)

Niemelä peilaa aitoa vapauttavan, voimauttavan ja uutta luovan sivistystyön pedagogiikkaa välityspedagogiikkaan, jossa korostuu jo olemassa olevan tiedon opettaminen oppilaille. Siinä välitetään "objektiivisen" sivistyksen keskeiseksi koettuja, valikoituja sisältöjä (ks. kirjan sivu 190). Tällaisellakin sivistyksellä on toki paikkansa maailmassa, mutta pahimmillaan siinä voi olla kyse sellaisesta "oikeinoppimista" ja "oikeinopettamisesta", josta koitamme väärinoppimisenpäivillä poisoppia.