Äskettäin uutisoitiin kuinka valtion budjettiriihen varstat takovat muruiksi erityisesti opetuksen kulttuurin hallinnonalaa. Ja että valitettavasti vapaata sivistystyötä aiotaan tällä nuijimislistalla ankarimmin piestä.
Opintokeskusten valtionosuusmääräraha putoaisi 6,9 prosentin leikkauksella lähes 0,9 miljoonalla eurolla. Oletus on, että leikkauksilla rokotetaan eniten opintokerhoja, joiden suoritemäärä ei ole kasvanut vuosikausiin. Johtuen siitä, että ei ole ollut millä kasvattaa. Todennäköistä on, että myös kurssien tuntimäärät sekä laatu- ja kehittämisresurssit pienenevät. Samoin käynee ylläpitäjäliittojen harkinnanvaraisille valtionavuille. Meillä pienemmissä yksiköissä kaavaillut vähennykset halvaannuttaisivat toimintaa tuntuvasti
En arvannut tässä blogissa kirjoittavani näinkin banaalista aiheesta kuin rahasta. En siksikään, koska kaikki värkit ovat nykyään aihetta täynnä. Milloin tahansa avaa minkä tahansa median, (raha)markkinoiden negatiivinen uutisvirta vyöryy ylitsemme. Koko Suomi ja maailma hengittää tai pidättelee henkeään markkinapolkan tahdissa. Ja jossain nurkan takana joku nauraa ja nautiskelee hegemoniansa hurmiossa.
Sivistystyötä ei enää tarvitakaan. Mitäpä sillä. Markkinathan senkin hoitavat. Minne unohtuivat merkitykset kulttuurin, taiteen ja sivistystyön ennaltaehkäisevistä, eheyttävistä ja muista hyötyvaikutuksista. Säästämiseen varmaankin on Suomessa kaikilla aloilla aihetta, mutta toivottavasti juuri kaikista, myös hyötysuhteeltaan vaikuttavinta, järjestöllistä sivistystyötä ei näissä talkoissa kuristeta hengiltä. Jos näin käy, koko kansallisen sivistystyön tähänastinen historia on ollut pelkkää väärinoppimista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti