Vietämme Tampereella Isto Turpeisen johdolla tällä erää viimeistä Raakalauta-tapaamista. Päivien epistolaan kuuluu alustus ja keskustelu tanssin ja itsen projektista sekä kenttätöiden esittelyä. Mieleeni kipuaa lämmittävä tunne aidosta kohtaamisen yhteisöstä, jossa yhdessä toisten kanssa jaetaan yhteistä tietoisuutta, yhteisiä unelmia ja joissakin määrin jopa tavoitteita paremmasta arjetastakin.
Tänään ja huomenna ainutkertainen yksilöllisten persoonien joukko jakaa yhdessä jokaisen osallistujan subjektiivisen tunteen välityksellä yhteiset tavoitteet ja mielenkiinnon kohteet. Ryhmä on tullut yhteen tanssipedagogisin motiivein, tavoitteenaan sellaisen sosiaalisen järjestyksen luominen, joka mahdollistaa inhimillisen ja oikeudenmukaisen pienen tai suuren toteutumisen. Jarmo Lehikoinen, yksi joukosta, toteaa miten tanssia usein arvioidaan lopputuloksen, esittämisen perusteella, vaikka suurimman ilon aiheen soisi olevan isossa tai pienessä oppijassa prosessin aikana tapahtuneessa, usein pitkin harppauksin edenneessä kasvussa ja kehityksessä. Jotenkin tuli lohdullinen fiilis.
Raakalautaprosesseihin ja sosiaaliseen koreografiaan tanssinopettamisen työvälineinä voi perehtyä seuraavan kerran Väärinoppimisen päivillä.
Kuulostaa tosi upealta. Elämä voittaa voittaa jopa valtion säästösuunnitelmat (ks. edellinen kirjoitus). Tästä voisi varmaankin vetää sellaisen johotopäätöksen, että kukaan ei voi viedä ihmisiltä väärinoppimisen iloa!!
VastaaPoista