Vastikään ilmestyneessä Sosiaalinen media ja verkostoituminen–kirjassa todetaan mm. se, mikä kriittisesti orientoituneessa oppimispuheessa on joaikoja sitten sanottu: merkittävät oppimisen paikat ovat vallan jossain muualla oppimisympäristöissä. Monenlaiset fyysiset ja eritoten virtuaaliset käytäntöyhteisöt luovat informaaliselle oppimisille mitä parhaimmat puitteet; olosuhteet, joissa yhteinen tiedon luominen on luontevaa.
Itse kullakin meistäon oma osaamisprofiilinsa. Yhteistyössä ja erilaisia osaamisia hyödyntämällä pystymme saavuttamaan oppimistuloksia, johon ei kukaan yksin kykenisi. Hajautetun asiantuntijuuden idea, jossa ryhmän jäsenten erilaiset osaamisettäydentävät toisiaan, on meille ollut kautta aikain opintokerhotoiminnasta tuttua.Tällaisesta vertaisoppimisen juuresta löytyy myös paljon ylistetty suomalaisen koulutuksen menestystarina.
Kuitenkin yhä edelleen esiintyy närkästynyttäk ritiikkiä, jopa dissausta erityisesti järjestöllisen sivistystyön kentällä tapahtuvasta oppimisesta. On selvää, että virallisella koulusektorilla on ratkaiseva merkitys mm. siihen, millaisilla tietorakenteilla, orientoitumistavoilla se voi vaikuttaa elämänpituisten,myös non- ja informaalisten oppimisprosessien kehittymiseen. Silloittamista oppijan, ihmisen, parhaaksi ylevän puolesta tarvitaan puolin ja toisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti